Apua, miten en ole huomannut että se on kipeä?!

02.02.2019

Lähes päivittäin koirahierojan työssäni törmään tilanteeseen, jossa omistaja yllättyy, että koira onkin pahasti jumissa, ja selkeästi kipuileva. Osalle asia tulee aivan täytenä yllätyksenä, toiset ovat ehkä aavistelleet jotakin mutta eivät ole osanneet yhdistää "langanpätkiä" yhteen, usein ymmärtämys kipusignaaleista tulee omistajalle vasta jälkikäteen, kun hieroja osaa ehdottaa mahdollisia oireita, tai kun oireet hoidon myötä loppuvat.

Mistä tämä tietämättömyys sitten kertoo? Ei suinkaan siitä, että näiden koirien omistajat olisivat huonoja tai välinpitämättömiä, ei todellakaan. Se ettei omistaja tunnista koiran kipuilua kertoo vahvasti siitä, että koirat ovat äärimmäisen hyviä peittämään kipunsa!

Kivun piilottaminen on koodattu kotikoiran geeneihin, yleisen teorian mukaan se tulee laumaeläimen perimästä, laumassa heikot yksilöt karsitaan tai karsiutuvat. Uudemmat kognitiiviset tutkimukset ovat kuitenkin antaneet osviittaa myös siitä, että kivun salaaminen saattaisi liittyä koiran domestikaatioon, se haluaa oman hyvinvoinnin uhallakin miellyttää ihmistä, miellyttämisenhalu saattaa olla emotionaalisesti jopa vahvempi kuin kipukokemus.

Eläinlääkärit käyttävät kivunarviointiin fysiologisten tutkimuksien lisäksi erilaisia valmiita indeksointeja esim. Helsinki krooninen kipuindeksi tai CSU acute pain scale, käytännössä nämä kaikki perustuvat tutkimukseen, jossa omistajan haastattelu koiran vireystasosta, ruokahalusta, fysiologisista muutoksista on suurimmassa osassa. On siis tärkeää, että me koiranomistajat ymmärrämme minkälaisilla, hyvin hienovaraisilla, oireilla koira saattaa kipuaan viestittää. Tässä kohtaa on myös muistaa, että mikään yksittäinen oire ei kuvaa kipua luotettavasti vaan koiran käytöstä täytyy tulkita kokonaisuutena.

Jotta ymmärtäisimme oireita, täytyy meidän ymmärtää myös jonkin verran kivun fysiologiaa, joka onkin ihan oma oppiaineensa ja siihen voisi helposti uppoutua ihan neuronitasolle asti, niin syvällistä tietoa koiranomistaja ei kuitenkaan tarvitse. Fysiologisesti katsottuna kipu on positiivinen reaktio, tunnemme kipua, jotta osaisimme vetää käden pois kuumasta, tai ettemme varaisi painoa murtuneelle nilkalle, kipu siis varoittaa ja suojelee meitä, kivun mekanismi on hyvin samankaltainen kaikilla lajeilla.

Kipu on määritelty epämukavaksi aistilliseksi tai tunneperäiseksi kokemukseksi, johon liittyy jo tapahtunut tai mahdollisesti tapahtuva kudosvaurio. Kivun tuntemiseen liittyy erilaisia aistimusmekanismeja, jotka sekoittuvat keskenään. Kipu on myös osittain myös sensoris-diskrimitiivistä eli kivun kokijalla on kyky paikallistaa kipu sekä tuntea sen kesto ja laatu. 

Kipu jaetaan yleensä kudosvaurio- eli nosiseptiiviseen kipuun, hermovaurio- eli neuropaattiseen kipuun ja psyykkiseen eli psykogeeniseen kipuun. Lisäksi on olemassa myös idiopaattista kipua, eli kun kivun syytä ei tiedetä. Tämän lisäksi kipu jaetaan akuuttiin ja krooniseen kipuun, akuutista puhutaan kun kyseessä on lyhytkestoinen kipu, joka johtaa varoivaisuuteen ja pyrkimiseen pois kivun luota, näin toimien minimoidaan vauriot ja turvataan kudokselle paranemiseen tarvittava aika. Kroonisesta kivusta puhutaan kun kipu pitkittyy, krooninen kipu voi kestää kuukausia tai vuosia, krooninen kipu voi myös aiheuttaa kivulle herkistymistä jolloin kivuton ärsyke, esim. kosketus, muuttuukin kivuliaaksi kokemukseksi. Pitkittynyt kudosvauriokipu muuttuu usein vaikeammin hoidettavaksi neuropaattiseksi kivuksi, siksi on äärimmäisen tärkeää estää kivun kroonistuminen aloittamalla tehokas kivunhoito ajoissa.

Vaikka krooninen kipu ei sinällään ole enää oire sairaudesta, vaan oma sairautensa jota on hoidettava, koirilla yleinen kroonisen kivun aiheuttaja on nivelrikko. Nivelrikkoa syntyy esim. trauman tai kasvuhäiriön aiheuttamana, hoitamattomana nivelrikko aiheuttaa jomottavaa, pitkäaikaista ja ikävää kipua, joka usein johtaa liikkumisen välttelyyn. Liikkumishaluttomuus taas aiheuttaa lihaksien surkastumista, lihasjumeja ja triggereitä eli lihakseen syntyviä aristavia kuona-ainekertymiä, jotka taas yleensä aiheuttavat heijastuskipuja läheisiin lihaksiin, uudisluumuodostusta, liikapainoa ja lisää kipua. Kaikesta edellä mainitusta syntyy päättymätön noidankehä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kehän saa katkaistua, sitä parempi elämänlaatu koiralle voidaan turvata.

Minkälaisia kipuoireita koirasta sitten pitäisi tarkkailla? No, olisipa se niin helppoa, että voisi ne tässä luetella kattavasti, mutta tosiasia on, että mikä tahansa muutos koiran käytöksessä tai liikkumisessa voi kertoa kivusta. Ilmeisimpiä asioita tietysti on fysiologiset oireet kuten ontuminen, turvotus, kuumotus, kuume, kohonnut pulssi, jatkuva läähättäminen, kuolaaminen, oksentaminen, ihon väristys, vapina, liikkumishaluttomuus tai toisaalta yllättävä hyperaktiivisuus. Kivusta voi kertoa myös muutokset peruskäytöksessä, aggressiivisuus, uneliaisuus, hermostuneisuus, virtsankarkailu, apaattisuus tai yliaktiivisuus. Kolmas tarkkailtava osatekijä on toiminta, esim. tassujen nuoleminen tai kirputtelu, hännän jahtaaminen, jatkuva venyttely tai venyttelemisen loppuminen kokonaan, epänormaali ääntely kuten vinkuminen tai valitus, hännän roikottaminen/muu epätavallinen hännän asento tai jatkuva kehon ravistelu.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, mikään yksittäinen muutos peruskäytöksessä tai toiminnassa ei ole yksioikoinen merkki kivusta, mutta yhdistettynä johonkin fysiologiseen oireiseen, tai useampaan käytöksen ja/tai toiminnan muutokseen voidaan olettaa, että koira kokee kipua. Tässä kohtaa haluan käydä vielä yhden tärkeä asian läpi, kuulen nimittäin usein omistajilta, että koira ontuu, mutta ei ole kipeä. Ymmärrän toki, että tällä omistaja yleensä tarkoittaa sitä, että koira on kuitenkin pirteä oma itsensä ja halukas liikkumaan, siltikin, ei ole ontumista ilman kipua!  

On siis äärettömän tärkeää, että tarkkailemme yllä mainittuja asioita päivittäin koirastamme, vaikkei se siltikään takaa sitä, että havaitsemme kivun. Kuten alussa totesin, koira yrittää kaikin keinoin piilottaa kipunsa, siksi oireilukin alkaa pikkuhiljaa, esim. CSU acute pain scalen mukaan siinä kohtaa kun koira alkaa osoittaa ulkoisella olemuksellaan merkkejä kivusta on kyse jo kohtalaisesta kivusta ja kun koiran käytös muuttuu on kyse kovasta kivusta.

Kroonisen kivun kohdalla, esim. nivelrikkokoirille suosittelen lämpimästi päiväkirjan pitämistä, enkä tällä nyt tarkoita mitään luovaa kirjoittamista, vaan esim. päivittäin kirjaamalla koiran vointi muutamalla lauseella kalenteriin. Näin toimimalla on helpompi havaita kunnon heikkeneminen, esim. kun koira ei enää kykene hyppäämään autoon tai sohvalle.

Edes tarkkailemalla silmä kovana emme me koiranomistajat pysty takaamaan sitä, että huomaisimme arjessa hienovaraiset muutokset koirassa, tästä kertoo esim. eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Brökmanin sivulöydös erään koirien kipututkimuksen yhteydessä, jossa hän huomasi, että omistajat näkivät koiran oireet, mutta eivät tunnistaneet niitä kivuksi. Tästä syystä onkin hyvä hierotuttaa myös ne oireettomat ja kivuttomat koirat vähintään kerran vuodessa. Koirahierojien kädet ovat harjaantuneet palpoimaan kehon kivunmerkkejä ja aistit herkistyneet tulkitsemaan koiran eleistä mahdollisia kipuviestejä.

Lähteet:
Kroonisen kivun fysiologia ja lääkehoito koiralla ja kissalla, Lisensiaatin tutkielma 2015, Anniina Huttunen
Tunnistatko koiran kivun? Artikkeli 2009, Katariina Mäki ja Anna Hielm-Björkman